Seikkailin netissä asian tiimoilta ja kurkistin Wikipediasta, miten se määrittelee tietosuojan ja -turvan:

”Tietosuoja (engl. data protection) tarkoittaa ihmisten oikeutta omiin henkilötietoihinsa. Tietosuojaan sisältyy muun muassa yksilön oikeus tarkastaa, mitä tietoja hänestä on tallennettu henkilörekisteriin ja saada virheelliset tiedot korjatuksi.”

”Tietoturva eli tietoturvallisuus tarkoittaa tiedon saatavuuden, luottamuksellisuuden ja eheyden ylläpitämistä. Turvattava tieto voi ilmetä useassa eri muodossa. Näitä ovat esimerkiksi digitaaliset tallenteen, fyysiset tallenteet sekä ihmisten, kuten työntekijöiden omaama tietämys. Tietoturva koskee tiedon suojaamista myös sen siirtämisen aikana.”

Sosiaalisen median ja tietosuojan kanssa olen hyvinkin ”järvisläinen” eli kannatan yksityisten tietojen tiukkaa suojaamista. Työkuvioissa kuitenkin tulee vastaan tilanteita, joissa suoja on kyseenalainen. Tai paremminkin ei olla ajateltu, miten muuttunut maailma asiaan vaikuttaa. Esa Laukkasen kolumnissa Iisalmen Sanomissa (http://www.iisalmensanomat.fi/news/julkisuus-ja-yksiln-tietosuoja/) on nostettu esille, miten kuntahallinnon esitys- ja pöytäkirjojen sisältö ja tietoturva ovat törmäyskurssilla. Näissä dokumenteissa saattaa olla hyvinkin tarkasti henkilön tietoja näkyvillä, kun asioita käsitellään.

Valokuvat rinnastetaan henkilötietolaissa henkilötietoihin. Julkisilla paikoilla saa kuvata: kadulla, ravintoloissa ja konserteissa saa siis kuvata, ellei tilojen haltija ole sitä erikseen kieltänyt.  Useissa ostoskeskuksissa sekä joukkoliikennevälineissä ja odotustiloissa tällainen kielto on. Kuvan julkaisemisessa taas pitää ottaa huomioon mm. tekijänoikeudet, julkaisuluvat ja sananvapaus vs. yksityisyyden suoja – kuvaajan tulee olla tietoinen lain rajoitteista (Mediakasvatus.fi)

Joten materiaalin julkaisemista varsinkin työkuvioissa pitää harkita tarkkaan. Esimerkiksi työpaikan yleisötilaisuuksissa on aika mahdotonta kaikilta kymmeniltä kävijöiltä kysyä lupaa kuvaamiseen. Voidaanhan tietenkin ajatella, että sisääntulossa on kyltti, jossa kerrotaan, että tilaisuudessa kuvataan ja kuvia käytetään markkinoinnissa sosiaalisessa mediassa. On tulijan päätettävissä, osallistuuko hän tilaisuuteen vai ei.

Sitran sivuilla ”Uusi demokratia” -foorumin yhteenvedossa määritellään termi ”uusi demokratia” seuraavasti:

Uusi demokratia on sekä hallinnon että päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Kaiken julkisen tiedon oletusasetukseksi on asetettava avoimuus. Suomessa laki määrää julkisen tiedon avoimeksi, mutta käytännössä tietojen saaminen on usein hidasta ja kallista tai niitä pitää anoa erikseen, jopa oikeusteitse. Demokratia ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet paranevat, kun he pääsevät käsiksi aidosti avoimeen tietoon.  Julkisen toiminnan jatkuva läpinäkyvyys toimii tehokkaammin kuin jälkikäteinen valvonta, koska se ehkäisee väärinkäytöksiä ja tuo asioita keskusteluun silloin, kun kansalaiset pystyvät niihin vielä vaikuttamaan. Avoimesta julkisesta datasta tehdyt sovellutukset voivat myös osoittautua kullan arvoisiksi innovaatioiksi.

Tätä sisältöä voisi soveltaa myös yrityspuolella, eikö vain? Asiakas saisi tietoa tuotteiden alkuperästä ja tuotantoprosesseista, työntekijät voisivat osallistua sekä tuotteen kehittelyyn, että työprosessien parantamiseen, eettisesti korkeatasoiset yritykset menestyisivät ja maailma olisi parempi paikka.

Kannatan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä niissä asioissa, joista kukin työssään vastaa. Yksityisasiat on oikeus pitää ominaan. Mutta voihan tässäkin asiassa alkaa käännellä prismaa monelta kantilta. Miten siinä tapauksessa, kun päiväkodin johtajalta löytyy lapsipornoa tietokoneelta tai reilun kaupan filosofiaan sitoutuneen firman päällikkö paljastuu rasistiksi ja väärinkäyttäjäksi? Pitäisikö läpinäkyvyys ulottaa myös privaattipuolelle?

Kun mietin, miten henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisön kannalta, sainkin tuumata pitkään. No, tuli mieleen markkinointi – jos yhteisössä joku harrastaa sellaista asiaa, mikä julki tullessaan tuo työpaikalle positiivista nostetta jollain lailla, miksi ei? Tai jos työyhteisö harrastaa hyväntekeväisyyttä jollain lailla, niin siitä maininta Twitterissä tai Facebookissa kuvineen, sehän tuo hyvää mainetta. Tai jos harrastus tai työntekijän erityistaito tuo työpaikalle huomiota jollain tavalla, miksi ei jakaa sitä?

Voiko maalaisjärkeä enää tässä maailmanajassa peräänkuuluttaa? Pitäisikö jokaisen somessa seikkailevan pysähtyä joka kerta miettimään, mitä tämä aikomansa julkistus tulee vaikuttamaan. Sillä voisi kyllä ehkäistä ikäviä juttuja tapahtumasta. Mutta riittääkö se? Kun asioiden julkitulo ei välttämättä ole ainoastaan siitä kiinni mitä itse päätät tehdä. Kaikki eivät ole niin teknisesti valveutuneita, että osaisivat tietonsa suojata sovelluksilla. Pisti miettimään, kun törmäsin surffaillessani Kuningaskuluttajan ”4 hyvää sovellusta älypuhelimen turvaksi” -artikkeliin ( https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/14/4-hyvaa-sovellusta-alypuhelimen-turvaksi), joka sekin oli vuoden 2015 julkaisu. Artikkelissa esiteltiin sovelluksia Prey, Wicr, Hotspot Shield VPN ja Dashlane, joilla voit salata tietojasi. Vaikka kuinka valikoisit mitä someen laitat, niin muunlaisia tietoja sinusta liikkuu Internetissä saatavilla.

Väärissä käsissä nämä tiedot aiheuttavat isostikin haittaa. Profiilisi voidaan kaapata käyttämässäsi sovelluksessa, voit löytää itsesi seuranhakusivuilta etsimässä kumppania ”ei tositarkoituksessa” vaikka minkälaisin toivein, ollessasi hehkuttamallasi toivelomalla asuntoosi murtaudutaan, sosiaaliturvatunnustasi / pankkitunnuksiasi käytetään vääriin ja saat laskun jostain hulppeasta verkko-ostoksesta, lapsesi joutuu kiusatuksi tai kiristetyksi ( http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706192200217186_u0.shtml). Jos itse jaat ystäväsi tai asiakkaasi tietoja maailmalle voidaan sinut haastaa oikeuteen.

Lorun lopuksi (https://sites.google.com/site/winnovanet/novanet-ja-some/netiketti)

Anne Rongaksen ”lyhyt someketti”

• Noudata lakia
• Ota huomioon palvelun käyttöehdot ja noudata niitä.
• Kunnioita viestintäsalaisuutta.
• Ota muut huomioon viestinnässä.
• Älä julkaise loukkaavaa sisältöä.
• Ole lähdekriittinen, älä levitä perättömiä huhuja.
• Kerro selkeästi lähdemerkinnällä tms., jos hyödynnät ammatillisesti someverkostoissa pyytämääsi informaatiota.
• Jätä toisillekin tilaa viestintäkanavan käyttöön.
• Kannusta muita.
• Anna aina kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.
• Pyri rakentavaan viestintään.

Ryhmän FB keskuteluissa olen aloittanut nuo linkitetyt uutiset ja heittänyt kommenttia joihinkin muihin.