Työpaikallani ollaan hyvin hitaasti otettu sosiaalinen media käyttöön ja hyvin niukasti myös. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki kuntatoimijat tekisivät näin, hyvin monella suunnalla ja varsinkin kulttuuripuolella on hienoa sometusta meneillään.

Kun kunnan toimiala menee someen on otettava huomioon paljon sellaista, mitä yksityishenkilön ja ehkä myös yksityisen yrittäjänkään ei tarvitse pohtia. Tietosuoja on yksi tärkeä asia, asiakirjoissa on paljon yksityisen suojan pariin kuuluvia tietoja, kun päätetään kuntalaisten asioista. Niiden suojaaminen on tärkeää myös kunnan kotisivuilla.

Sosiaalisen median ohje pitää olla työpaikalla ajan tasalla. Yleinen ohje antaa suuntaviivat ja toimialalla on syytä olla myös oma ohje. Toimialalla itsellään on siis hyvä olla mietityt pelisäännöt, miten toimitaan, miten ei toimita, kuka toimii ja mitä päivityksiä tehdään, mitkä ympäristöt otetaan käyttöön ja kuinka usein sekä mitä tavoitteita toiminnalla somessa ylipäänsä on.

Sitten kun hommaan on lähdetty, niin siellä pitää sen jälkeen olla aktiivinen, jotta tavoitteet saavutettaisiin. Passiivisuus voi antaa työpaikasta hyvin negatiivisen kuvan yhteisölle. Sovelluksiin tulleisiin kommentteihin ja kysymyksiin pitää reagoida nopeasti, vaikka ko. asian sisältökään ei olisi sidottu mihinkään aikatauluun. Myös sosiaalisessa mediassa olemattomuus antaa yhteisölle tänä päivänä toimijasta myös jonkinlaisen kuvan.

Kun kirjoitus, kuva, videonpätkä on someen laitettu, se on siellä ja pysyy vaikka sen poistaisikin vähän ajan päästä. Asia on lyhyessäkin ajassa saattanut kopioitua ja levitä laajalle. Jokaisella on imago, halusimmepa tai emme ja sen vuoksi pitää tarkoin harkita mitä maailmalle laskee irti.

Parhaimmillaan, kun tuotetaan yhteisöä kiinnostavia, ajankohtaisia ja yhteisöä aktivoivia päivityksiä, silloin sosiaalinen media toimii ja tavoitteet saavutetaan. Tällöin tuotetaan yhteisöllisesti myös uutta tietoa, kun keskustelu toimii.

Tämä vaatii resursseja - ei välttämättä suoraan rahallisia resursseja, kun toimitaan ilmaissovellusten parissa, vaan henkilöitä, työtunteja ja koulutusaikaa. Ja rahahan siellä taustalla pyörii, kun puhutaan työn tuottavuudesta. Kun pelisäännöt ja tavoitteet on kirjattu ylös, koulutetaan henkilökuntaa käyttämään sosiaalista mediaa ja varataan sitten toimijoille riittävästi työaikaa homman hoitamiseen.

Olemme Facebook:issa tällä hetkellä, hyvin passiivisella tiedotuslinjalla. Mutta kun pääsemme syksyn yli, viimeistään vuoden vaihteessa voisi ajatella olevan enemmän aikaa. Aikaa tuottaa muutakin kuin aukiolotietoja ja järjestelmän toimintametkuja.

Voisin ajatella oman osastoni viestintää FB:ssä joko osana nykyistä profiilia tai vaikkapa ihan omana profiilinaan. Tapahtumia ei paljon ole, mutta kirja-arvosteluja, Sylvi-kirjastokoiran seikkailujen jakoa, mediainfoa ja sen sellaista esille. Kirjapiirejä on FB:ssä jo olemassa, näissä ei osallistujien fyysinen välimatka meinaisi mitään.

Toiseksi kanavaksi voisi ajatella Instagramin. Haastetta toisi opetella kuvaamaan, valokuvia ja videota. Nykykännyköiden kameroilla pärjää kyllä jo pitkälle ja jakaminen on helppoa. Videoiden kuvaus ja editointi sen sijaan on vähän kinkkisempi juttu. Ihan öö-tason juttua ei viitsisi maailmalle laskea.

Mielessä on käynyt myös koota työpaikan sisäinen media. Pilven kautta voisi kehittää alustan, jossa olisi työhön perehdyttämiskansio, työpistekokousten muistiot ynnä muut yhteiset asiat.

Vaikka tässä ”somestelussa” pitää muistaa niin paljon kaikenlaista, pelkää mokaavansa ja sitä myöten ei ehkä pääse / uskalla toteuttaa mahdollisimman täysillä, niin pitäisikö ajatella kuitenkin samoin kuin hän:

”Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä, mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan.” — Tom Lundberg